Viikoilla rv 30-33 minulla oli neuvola aika ja lääkäri jatkuvien supistusten vuoksi, supistukset eivät olleet kipeitä, mutta aisia päätettiin kumminkin tutkia ja hyvä niin. Lääkärin ultratessa ja tutkiessa selvisi, että paikat ovat hieman alkaneet kypsyä, mutta mitään hätää ei vielä ollut ja sain käskyn ottaa hyvin rauhallisesti. Näin teinkin ja otin vain rennosti kotona monta viikkoa ja välttelin kaikkea rasitusta, nostamista jne. Kuitenkin viikoilla 34+2 minulla alkoivat päivällä jälleen supistukset ja iltaa kohden mennessä ne kipeytyivät ja pystyin nyt helposti sanomaan milloin supisti ja kuinka kauan. Aloitimme kellottamaan supistuksia ja ne tulivat ensin säännöllisesti 10 minuutin välein ja parin tunnin päästä alle 5 minuutin välein. Kauhean kipeää ne eivät tehneet ja päätin kuitenkin kokeilla nukkua, että jos se onnistuu niin silloin tuskin on vielä synnytys supistuksia. sain unta helposti ja nukuin koko yön läpi. Seuraavana aamuna supistukset kuitenkin jatkuivat ja vauva muuttui hiljaiseksi eikä täyttänyt liikelaskennan kriteerejä. Ero oli niin huomattava, normaalisti aivan koko ajan liikkuvaan vauvaan, että soitin meidän synnärille ja he sanoivat, että tulla näytille heti
Päästiin alkuillasta perille pitkän ajon jälkeen ja minut laitettiin käyrille ja minulta mitattiin lämpö ja otettiin verikokeet ja pissinäyte (olivat täysin puhtaat). Vauvan sykkeet olivat erinomaiset käyrällä ja liikkuminen hyvää taas, mutta minulle piirtyi säännölliset supistukset käyrään ja aloin olla jo kipeä. Lääkäri ja kätilöt tarkistivat tilanteen ultralla ja sisätutkimuksella ja huomattiin ettei kohdunkaulaa enään ollut ollenkaan jäljellä ja olin jo auennut 2 senttiä. Vauvan painoarvio oli jo 2.5 kiloa ja kaikki oli vauvalla hyvin ja lääkäri sanoi, että jos pienellä on näin kiire niin tulkoot vain jo maailmaan, että ei pitäisi mitään hätää enään olla. Minulle päätettiin vielä antaa kortisonit kypsyttymään vauvan keuhkoja ja minulle laitettiin tippa ja pussillinen supistusten estolääkitystä, jotta kortisonit kerkeisivät vaikuttaa 12-24 h. Estolääkkeet toimivat ja supistukset rauhoittuivat kokonaan, mutta olin varalta synnytyssalissa yön nukkumassa.
Seuraavana päivänä oloni oli hyvä ja sain vähän käydä liikkumassa, että nähtäisiin minkälainen tilanne on. Muutosta ei tapahtunut päivän aikana ja ei ollut supistuksia joten pääsin vielä kotiin. Kaiken varulta jäätiin vielä synnärin lähelle sukulaisten luokse yöksi, jos tuleekin pika lähtö takaisin, ettei tarvitse 130 km ajaa kiireessä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja seuraavana aamuna ajeltiin takaisin kotiin. Yön kerkesin kotona olla ja taas alkoivat kipeät supistukset ja synnärin ohjeistuksen mukaan lähdettiin heti takaisin, Käyrille ja lepoa sairaalassa, mutta muuta ei enään alettu tekemään tai mitenkään estämään synnytystä, mutta ei myöskään edistämään. Olin yön tarkkailussa ja aamulla lääkäri sanoi, että on kyllä jo niin hilkulla vauvan maailmaan tulo, että ei enään kotiin, mutta kuitenkin kun päivällä vaihtui kätilöiden vuoro niin minulle tultiin sanomaan, että kerta ei supista niin ei kun vaan takas kotiin ! Vähän hämmentyneenä sitten soittelin miehen hakemaan minut sieltä ja ärsyyntyneenä vielä lähdin jo kamppeineni ulos vesisateeseen ennen kuin mies oli ajanut sairaalalle. Synnäriltä kätilö sanoi, että takaisin kunhan on kunnon kipeät ja säännölliset synnytyssupistukset, mutta eilen neuvolatätini soitti minulle ja hämmästeli tilannetta ja sanoi, että hyvin herkästi takaisin vain synnärille.
Kipeä olen ollut nyt kotona siitä asti ja saatan yölläkin herätä kipeään supistukseen, mutta ne ovat epäsäännöllisiä. Kova on jännitys milloin lähtö taas tulee ja miten paljon synnytys kerkeää edistyä näiden epäsäännöllisten supistuksien vuoksi. Vauva on kuitenkin nyt liikkunut tosi hyvin, että hätää ei pitäisi olla, mutta on vaikea arpoa näiden epäselvien merkkien avulla missä mennään kun aiemmin jo luultiin, että kivuttomat supistukset eivät aiheuta mitään ja suuren tuhon olivat jo tehneet.
